Olen ymmärtänyt, monesti televion sketsiviihdeohjelmia katsoessani, että vitsi paranee toistamalla. Olen aika lailla eri mieltä, etenkin jos huumori perustuu vain johonkin onttoon hokemaan, josta ei edes yritetä saada mitään enempää irti. Mutta tokihan on näin, että jos vitsiä jatkaa, ja siihen lisäilee kierroksia, niin jossain välissä siitä voi syntyä jo jotain oikeastikin mielenkiintoista, ja sieltä voi löytää jonkin sellaisen absurdiuden tason, josta aluksi vain haaveili.
Tämä on se syy, miksen ole koskaan kyennyt arvostamaan perinteisiä kaskuja, jotka perustuvat ainoastaan lopussa olevaan punchlineen. Yleensä se lopun heitto on kuitenkin koko jutun ainoa mielenkiintoinen osa, joten miksi ihmeessä pitää kuunnella kolme minuuttia jotain puuduttavaa jaarittelua ennen kuin sinne päästään. Ja miksi heti siinä vaiheessa kun tarinasta tulee mielenkiintoinen, se lopetetaan?
Tämä siis alustuksena sille, että tämä tietokonemyyjäsaagani muodostaa trilogian. Tosin voi olla, että ensi viikonloppuun yritän saada aikaan jotain kunnallisvaaliaiheista. Tulee se kolmas osa silti joskus.
Ehkä joku huomaakin, että pistin viikonloppuna Katvealuetta vähän uusiksi. Nykyään vanhojen sarjakuvien selaaminen on ehkä hieman toimivampaa kuin aiemmin, ja nyt nuo yläreunan ‘edellinen’ ja ‘seuraava’ -napit toimivat myös etusivulla. Lisäksi käytin kuusi tuntia sellaisiin nörttijuttuihin, jotka eivät näy ulospäin, mutta toivottavasti helpottavat tulevaisuudessa omaa elämääni sivuston ylläpitäjänä.
Jos jokin meni vahingossa rikki, niin kerrottehan heti. Sunnuntai-iltapäivänä neljän aikaan täällä oli hetkellisesti kaikki rikki, mutta tietääkseni kukaan ei täällä silloin käynyt.
