Nyt rikon julkaisujärjestystä, enkä pistäkään näitä piirtojärjestyksessä näytille. Runoilijapoika-saagan tuorein episodi jää siten ensi viikolle, koska se on näemmä jäänyt vähän keskeneräiseksi…
Haluan myös painottaa, että sarjakuvan miehen puhuma murre ei ole, eikä yritäkään olla, mitään oikeaa, olemassaolevaa murretta. Koska itse en osaa mitään murretta oikeasti kirjoittaa tai puhua, minun on kaikkien kannalta parempi kirjoittaa satunnaista höpömurretta kuin yrittää tavoitella jotain oikeaa muistuttavaa. Toivottavasti ette vihaa tekstiäni.
Tämän sarjakuvan innokkeena oli, kun olin keittämässä perunoita, ja lueskelin keittiössä olleiden pakkausten kyljistä niiden valmistusohjeita. Huomasin sitten, että perunapussin kyljessä ei sellaisia ollut. Tunnustan joskus katsoneeni netistä ohjeita kananmunien keittämiseen (siihenkin on ilmeisesti monta erilaista tapaa), mutta perunoita sentään osaan keittää itse. En sano, että perunoista välttämättä tulisi hyviä, mutta kyllä ne ainakin keittyvät.
Niille, jotka kaipaavat värejä (ah, olisipa teitä), joudun pahoitellen vetoamaan tietokoneongelmiin. Tietokoneeni hajottua en ole saanut tulostinta enää käyttööni, joka vaikeuttaa väritysten tekemistä. Lisäksi tietysti töiden, opiskelun, sarjakuvien piirtämisen, mystisten sarjakuvakirjaprojektien ja kaiken muun hälän keskeltä löytyy valitettavan vähän aikaa värittämiseen. Kun ihmisen kuitenkin pitää välillä levätä ja katsoa elokuvia ja tavata ihmisiä ja soittaa pianoa ja kitaraa.
