Niille jotka pitävät puhekuplista ja puheesta, älkää pelätkö. Sitten sivulta 7 eteenpäin tässä puhutaan jo enemmänkin. Ei koskaan niin paljon kuin noissa tavallisissa sarjakuvissani, mutta puhutaanpa kuitenkin. Osittain juuri sen vuoksi tätä onkin ollut niin mukavaa tehdä, sillä lyhyen strippisarjakuvan ja tällaisen pitkän sarjakuvan kieli on niin erilaista; tässä ei ole pitänyt miettiä yhtään, miten ihmeessä saisin kaiken haluamani ahdettua juuri vaadittuun, ahtaaseen tilaan. Päin vastoin, tässä minulla ei ollut mitään rajotteita, joten olen saanut hyvinkin vapaasti käyttää kuvaruudun ihan vain ilmeen näyttämiseen, tai kokonaisen sivun odottamisen kuvaamiseen. Joka on kivaa, ainakin vaihteeksi. Ja ainakin minusta.
