Tämä on piirretty – huokaus – kaksitoista vuotta sitten, lukion toisella luokalla. Piirtelin vain jotain aikaa tappaakseni, kunnes keksin että tarina pitäisi jotenkin lopettaakin. Sitten kävelin autokouluun, jossa Katvealueella nimimerkkiä TeemuM käyttävä yksi neljästä lukijastani istui edelläni, ja hän luonnosteli oppitunnin aikana paperiini sarjakuvalle lopun.
En pidä tästä sarjakuvasta yhtään, mutta kun TeemuM:kin täällä kuitenkin ilmeisen säännöllisesti käy, niin tuodaan nyt hänenkin häpeällinen menneisyytensä koko luomakunnan tiedoksi. Sanottakoon kuitenkin, että kaikki mikä tässä sarjakuvassa on millään tavoin hyvää on lähtöisin Teemun kynästä. Paitsi tuon viimeisen kuvan ilmavuus, siitä pidän vähän itsekin.
Kovasti olikin tutun oloinen 🙂
Voi pojat, minkä teitte.
Mutta tässä oli todella onnellinen loppu. Sen sijaan että toinen tai molemmat olisivat vahingoittuneet tai kuolleet, nyt lopputuloksena oli halaus. Kannatan kaikkia tällaisia loppuja.