Tiedotus ensin niille, jotka odottavat kirjaani: Kirjat olivat jo kädessäni, mutta palautin ne painoon, koska en ollut tyytyväinen niiden painolaatuun. Minulle luvattiin, että maanantaina saisin uuden painoksen, jonka kehtaisin tunnustaa omakseni ilman sen suurempaa häpeää. Niinpä kirjojen ilmestyminen myöhästyy vielä hetken. Pahoittelen viivästystä.
Katselin ennen tämän joulukalenterin aloittamista väritys- ja ruutusommittelumallia muiden muassa Tarmo Koiviston Mämmilästä (niistä vanhoista, 1970-80 -lukujen sarjakuvista, jolloin Mämmilä oli suurin piirtein parasta sarjakuvaa mitä maailmassa on koskaan tuotettu). En tiedä, ehkä se tarttui sieltä tämä tällainen hyvä veli -juonittelu, mitä tämän sarjakuvan loppu edustaa, tai ehkä se on vain tämä “maan tapa”, mistä viime aikoina on niin paljon puhuttu.
Muuten selailin lähinnä Calvin & Hobbes -sunnuntaistrippejä ja Aku Ankkaa. Hyvin vähän mitään jälkeä näistä lopulliseen työhön kuitenkaan jäi, koska lahjattomana piirrän joka tapauksessa samaa kömpelöä omaa jälkeäni, otin mallia miten paljon tahansa. Selvä vaikutus värityksessä tulee kuitenkin suuresta inhokistani Karvisesta, jonka minimalistiseen, lähinnä taustaa halkovista vinoviivoista koostuvaan värimaailmaan muistan kiinnittäneeni huomiota jo alle kymmenvuotiaana — enkä ole sarjakuvaa sen jälkeen juuri lukenutkaan (jos unohdetaan netin Garfield minus Garfield, joka on parhaimmillaan erinomaisen hauska tutkielma masennuksesta ja yksinäisyydestä).
Alemman sivupuoliskon ensimmäinen kuva ei toimi nettisarjakuvassa täysin toivotulla tavalla. Alaspäin skrollatessa tuo kolmas puhekupla jää helposti piiloon jolloin lukemiseen tulee looginen katkos. Paperilla se kuitenkin toimii, ja niille yksittäisille, jotka skrollatessaan kiinnittävät huomiota siihen että näkevät koko kuvan kerrallaan. Pahoittelen. Korjaaminen olisi kuitenkin vaatinut koko kuvan uudelleenpiirtämistä, johon minulla ei ole tällä aikataululla aikaa.
Aijai, aivan mahtavaa! Neljä strippiä, ja jokaisella hahmolla on jo oma erotettava, mielenkiintoinen persoonansa, joiden keskinäisistä suhteista avautuu sinänsä vähäpätöisen, absurdin perusmotiivin ympärille useita kiinnostavia tarinalinjoja! Suren jo nyt joulupäivää!
Kyllä tästä Mämmilä kaikuu, ja se on luonnollisesti kohteliaisuus! Juonittelevia, höppäniä ja hölmönpuoleisia (tonttu)ukkoja, pikkuisten miesten veljeskunta keskenänsä. Jätän nyt ilmeisimmät kääpiö – periskooppi -vähäfreudilaisuudet syvemmättä analyysitta, vaikka laiskalla tuulella sellaisilla mielellään joskus huvittelee, mutta kysyisin kuitenkin: Onko se, ettei sarjassa ole lainkaan naisia, tietoinen valinta? Vai olenko vain liian malttamaton odottamaan sarkastista joulumuoria?
Ainakin neljässä seuraavassa sarjakuvassa tulee olemaan naistonttu. Myös Joulumuori, vaikka se valitettavasti onkin kaikkea muuta kuin sarkastinen. Sarkastisen tonttunaisen rooli on annettu toiselle.