katvealue.com

Ennen kuin aloitan kommentoinnin, niin mainittakoon, että ensi viikolla täällä kannattaa vierailla jo maanantaina, sillä Katvealue siirtyy joulukuun ajaksi joulukalenterimoodiin. Siispä joulukuun ensimmäisestä päivästä joulukuun 24:teen tänne tulee uusi sarjakuva joka päivä! Ja kun sanon uusi, tarkoitan todellakin uusia, eli ihan viime päivinä piirrettyjä, blogihenkisiä joulunaluspohdiskeluja. Olkoon se hyvänjouluntoivotukseni kaikille Katvealueen kolmelle lukijalle. Hauskaa joulunodotusta!

Mutta palatakseni Äidin neuvoihin, tässä ei ole paljon kommentoitavaa. Tämä on piirretty, kuten kaksi edellistäkin, heinäkuussa 2005, kaikki kolme yhden viikon aikana. Valitettavasti näin sarjakuvani ovat aina tahtoneet syntyä: Putkessa lyhyen ajan sisään, jota sitten on seurannut pitkä hiljaiselo. Sarjakuvien synty tahtoo aika voimakkaasti korreloida yleisen mielialani mukaan, mutta ei kuitenkaan suoraan. Vaikka tämä nimenomainen kesä 2005 onkin muistini mukaantähänastisen elämäni yksi tasapainoisimmista ja onnellisimmista jaksoista, ja sikäli selittää sarjakuvien tulvan, niin olen piirtänyt sarjakuvia myös, ennen ja jälkeen tämän, tietoisesti yrittäen sillä karkoittaa alavirettä — varsinkin jokavuotista kaamoslamaannustani.

Mitä itse tähän sarjakuvaan tulee, niin tuon toiseksi viimeisen ruudun runon luomiseen on käytetty lähes yhtä paljon aikaa kuin koko muuhun sarjakuvaan yhteensä, ja sanottakoon että pidän siitä, aika paljonkin. Kiitän tässä pikkuveljeäni, jolta muistaakseni lypsin apua koska en kyennyt itse keksimään yleisesti käytettyjä eläinsynonyymeja naisille ja rakastetuille. Olen kuitenkin myös kuullut, että hän lausui tämän runon joskus jossain lukion tunnilla — ja kuulemma se sellaisessakin ympäristössä oli toiminut toivotulla tavalla, eli huvittuneisuutta herättäen.

Ja vielä niille, jotka ovat originaalin nähneet: Kyllä, viimeinen kuva on muokattu osin uusiksi tietokoneella jälkeenpäin. Se alkuperäinen piirros on ottanut minua aina päähän. Eikä tuo hyvä ole nytkään.