David Mametin kirjoittama elokuva Wag the Dog (1997) kertoo Yhdysvaltain presidentistä, joka yrittää peittää seksiskandaalinsa järjestämällä fiktiivisen sodan Albaniaan. En usko, että se oikeasti toimisi, mutta käänteistä mediapelia tunnutaan Suomessakin harjoitettavan lähes joka päivä. Jos hallitus päättäisi hyökätä Albaniaan, ja kansa vastustaisi, niin sen kuin harhautetaan media seuraamaan jotain b-sarjan päättäjän seksiskandaalia, ja yhtäkkiä median rooli vallan vahtikoirana taantuu kiimaisten narttujen jättämien hajuvanojen haisteluun sen sijaan että he räksyttäisivät oikeasti taloon hyökkääville murtovarkaille. Ja se on huono vahtikoira sellainen, kuulkaas.
En ole vielä oikein saanut sarjakuvien piirtorytmiä takaisin. Ja tällä kertaa minulla oli sekin ongelma, että hylkäsin kesken ensimmäisen (jo aloittamani) sarjakuvani lennosta koska en saanut siitä itseäni tyydyttävää, ja vaihdoin tähän. Ja sitten huomasin, että koska olin perjantaina antanut spontaanin syntymäpäiväkortin satunnaiselle vastaantulijalle, minulla ei ollut kuin kolme piirustusarkkia käytössäni. Tämän ongelman onnistuin kiertämään itselleni vieraalla etukäteissuunnittelulla — jonka jälkeen skanneri alkoi temppuilla ja hetken ajan olin jo luovuttamassa koko hommaa. Eli vaikeaksi meni. Mutta sarjakuva valmistui kuin valmistuikin, mikä on aina hyvä asia.
Alun perin pyrin tekemään tästä niiden vanhojen “kaanon” -sarjakuvien mittaisen, mutta sitten totesin että tämä sarjakuva paranee kun siihen vähän lisää tekstiä, ja sitten päädyin tekemään vielä yhdeksännen kuvankin. No, joka tapauksessa, kyllähän tämä enemmän on niiden vanhojen Katvealue-juttujen kaltainen kuin noiden blogijaarittelujeni.
Tästä irtoaa monta klassikoksi muodostuvaa lausetta… 😀