Tämä onkin tähänastisen elämäni ainoa neljän ruudun perusstrippi. Okei, siinä on viisi kuvaa, mutta tuo yksi on, kuten kaikki lie näkevät, aika lailla hukkakuva. Ja okei, piirsin minä ne pari strippiä siellä rippileirillä silloin neljätoista vuotta sitten, ja kyllä, kyllä minä silloin kahdeksanvuotiaana, kun vasen käteni oli kipsissä, piirtelin niitä Karvinen-pastisseja. Mutta tämä on ensimmäinen ihmisen ikäisenä piirtämäni sarjakuva, jonka olisi voinut sovittaa sanomalehtistripiksi. Eli toisin sanoen tällä kertaa tyydyin sarjakuvassani vain yhteen vitsiin sen sijaan että olisin pumpannut sitä jatko-oivalluksilla ja tarpeettomilla surrealistisilla juonenkäänteillä.

Jos nyt jätetään listaamatta ne vihaamani piirrosvirheet tällä kertaa, kun kuitenkin ihan periaatteessa pidän tästä sarjakuvasta. Pistin kuitenkin tuon viimeisen kuvan, joka oli anteeksiantamattoman kauhea, pitkälti uuksiksi tietokoneella. Siinä kuvassa olin alunperin sijoittanut piirtäessäni tuon sohvan ja psykiatrin liian ylävasemmalle, jota olin sitten yrittänyt paikata muutamalla epäonnistuneella tasapainottavalla viivalla, joten nyt nappasin ne viivat pois ja siirsin piirroselementtejä enemmän keskelle. Yritin ensin piirtää koko kuvan uusiksi, mutta valitettavasti kolmessa ja puolessa vuodessa piirrostyylini on jo ehtinyt hiukan muuttua (ainakin minä huomaan eron), eikä minulla ole enää tarpeeksi samannäköistä tussia että jälki olisi muutenkaan muistuttanut alkuperäistä, joten päädyin sinänsä helpompaan tietokoneistettuun kuvankäsittelyyn. Väritin samalla kasipallon mustaksi.