Pahat kielet väittävät, että minulla on taipumusta liioitteluun. Minä vastaan, että valitettavan vähän, valitettavan vähän.
Tämä päivittyi nyt lauantaina, kuten olen luvannutkin, mutta se aamuyön neljä joka minulla aina tavoitteena on, oli jo lähes 20 tuntia sitten. Syitä oli monia, muun muassa se, että kesä on vienyt minulta käsityksen viikonpäivistä, mutta ennen kaikkea se, että tussaussiveltimeni oli mennyt hapsoille laukussani. Yritin pari tuntia pelastaa sitä, kunnes jouduin ottamaan toisen siveltimen käyttöön ja harjoittelemaan sen hyväksyttäväksi. Ei se lähellekään yhtä hyvin toiminut kuin vanha pensselini, mutta tuskinpa tuota eroa kukaan muu kuin minä huomaa (isompi ero tulee kuvankäsittelystä, jossa palasin monta askelta takaisin viime joulun joulukalenteria kohti — ihan vain koska pidän tästä jäljestä enemmän).
Käytin sitten kuitenkin myöhästyneen ajan ihan hyödyksi, ja kerrankin ihan ajan kanssa viimeistelin ja hioin sarjakuvani sellaiseen kuntoon että jopa minä voin hyväksyä sen. On siinä toki edelleen joitain perfektionistista sieluani kiusaavia pikkuvikoja, mutta noin pääpiirteissään ihan pidän siitä.
No jokos on seuraava pyöräreissu suunnitelmissa 🙂