Paina tätä, jos haluat Pölynimurikauppiaan joulun ensimmäiselle sivulle.
Kun suunnittelin sarjakuvaa, ja pyörittelin päässäni erilaisia joulutarinoita, jotka voisin ujuttaa pölynimurikauppiaan lomaan, Dickensin joulutarina oli luonnollinen valinta. Se tuli hyvin viitteellisesti mukaan, ja jossain välissä (lähinnä sattumalta) huomasin, että tämän sarjakuvan puhelinmyyjästä oli tulossa jonkinlainen joulun henkien symbolinen edustaja tässä sarjakuvassa. En sitä sen enempää halunnut korostaa, ja se ‘nykyisen joulun’ osuus on aika heppoisesti kuvattu, mutta sekä tämä kohtaus, että kolmantena päivänä ollut takauma viiden vuoden taakse syntyi tästä ideasta.
Vaikka tietysti tämä tulevaisuus “viiden vuoden päästä” lentävine autoineen ja leijuvine rullalautoineen onkin lähinnä höpsö irtovitsi. Halusin vain välillä taas piirtää ja kirjoittaa jotain muuta.
Seinällä kiertävä teksti, josta näkyy vain lyhyitä katkelmia, on luonnollisesti “Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa”. Sillä mikä olisi jouluisempaa kuin orwellilainen dystopia.
