Jos painaa tätä riviä, pääsee Pölynimurikauppiaan joulun alkuun.
Tein tänä vuonna animaatiot kevät- ja syyspäiväntasausten aikaan, joten suunnitellessani joulukalenteria hetken leikittelin ajatuksella, että olisin tehnyt sellaisen myös talvipäivänseisauksen kunniaksi. Siitä olisi tullut musikaalinumero, jossa pölynimurikauppias puhkeaa laulamaan ja tanssimaan ja purkamaan työnsä tuomaa surumielisyyttä musiikin kautta. En minä tuota ideaa kovin vakavissani ottanut, sillä tiesin kyllä, että minulla ei missään nimessä olisi aikaa sellaisen tekemiseen — mutta siitä huolimatta aika pitkälti sävelsin laulun ja kirjoittelin jonkinlaisia sanoitusluonnoksiakin paperinkulmaan.
Käytin tuon pianon ääressä viettämäni lokakuisen iltapäivän myös etsien sarjakuvaan sopivaa tunnelmaa, musiikin kautta, ja samalla kun pomputtelin mahdollisia sanoitusalkioita mielessäni, kehittelin myös joulukalenterille tarinaa. Suuri osa Pölynimurikauppiaan joulun suurista linjoista syntyi silloin siinä pianon ääressä. Oli se sitten musikaali tai ei.
Mutta jos totta puhutaan, niin aika pitkälti vielä nytkin itse näen Pölynimurikauppiaan joulutarinan musikaalina. Joskin, valitettavasti, musikaalina, josta kaikki laulu- ja tanssinumerot on jouduttu jättämään pois.
Kirjoitin eilen vihdoinkin Pölynimurikauppiaan joulun loppuun. Nyt tiedän, miten tämä päättyy. Teidän pitää odottaa vielä pari päivää.
