Englannin kielessä on hieno ja käyttökelpoinen sana, ‘whimsical’, jolle ei ole minkäänlaista käypää suomenkielistä vastinetta. Se tarkoittaa kuitenkin ‘hetkittäisestä päähänpistosta toiseen juoksentelevaa’, ja sitä usein käytetään kertovasta taiteesta puhuttaessa. Minun sarjakuviani tuo ‘whimsical’ kuvaa aika usein varsin hyvin, mutta tuskin koskaan yhtä vahvasti kuin tässä. Susisusisusi on suorastaan määritelmä tälle sanalle.
Lisäksi tämä on tietysti niin vahvasti poliittisesti latautunut sarjakuva, että taisin lopullisesti vieraannuttaa kaksi kolmasosaa Suomen kansasta. Huokaus. Haluaisin kuitenkin painottaa olevani itse Kainuun korpien kasvattama, joten sarjakuvan kuva maaseudun miehistä pohjautuu puhtaasti elämänkokemukseen ja on täten tieteellisen tarkka. Aivan kuten on myös tavallista, että maalaispojat sekoittavat suden flyygeliin kylpyammeessa, koska molemmat ovat niin tavanomaisia näkyjä suurten kaupunkien ulkopuolella.
Piirtäessäni tätä kynästäni loppui muste, ja yritin paikkailla kuvia ihan eri vahvuisella ja täysin eri tavoin toimivalla tussilla, jonka vuoksi kuvista tuli jokseenkin hirveitä. Niinpä ajattelin, että nyt on taas hyvä aika tehdä ihmeellisiä värityskokeiluja, ja yrittää niillä peittää luokaton piirrosjälki. Ja katsokaa: Väritin tämän vesiväreillä! Tulostin sarjakuvan koneeltani mustavalkolaserilla 180-grammaiselle aaneloselle, ja väritin ja skannasin tämän kopion. Paperi tietysti jumittui printteriin, ja lisäksi puolet musteesta imeytyi paperin uumeniin ja näkymättömiin, jonka vuoksi jouduin kuvankäsittelyvaiheessa asettelemaan väritetyn kuvan päälle vielä originaalin mustavalkotason, mutta melko hyvältähän tuo näyttää silti. Tekniikka oli yllättävän toimiva.
Väritys tässä on hyvä. Erityispisteet flyygeliä tuijottavasta lampaasta, joka on söpö. Niin ja tietenkin flyygelistä kylpyammeessa, koska se oli älytön ja älyttömyydessään tyypillistä sinua.
Olet oikeassa, että lopetus vieraannutti (joskin tilapäisesti). Ja minä sentään olen ihka-aito Kainuun korpimetsien kasvatti!