Ajattelin taas kerran olla ajankohtainen ja tehdä sarjakuvan olympialaisista. Onko se sitten Vancouver 2010 vai Soul 1988, ketä kiinnostaa. Olympialaiset kuin olympialaiset. Ne olivat joka tapauksessa paljon isompi juttu kahdeksanvuotiaalle Kimmolle kuin nyt 29-vuotiaalle.
Kaikille niille, jotka ihmettelevät, missä ihmeen sfääreissä minun mielikuvitukseni leijailee aina näitä juttuja tehdessäni, tämä sarjakuva lienee hyvä osoitus siitä, että kummallisia tarinani olivat jo 22 vuotta sitten. Ei ole kehitystä tapahtunut. Ja hyvä niin.
Pahoittelen myöhästymistä, ja nythän kävi niin, että edellisellä viikolla ei ollut sarjakuvaa ollenkaan, tämä kun kerran livahti varttitunnin maanantain puolelle. Minulla ei ole tähän mitään tekosyytä, mutta minua viime viikot vaivannut jokseenkin totaalinen kirjoituskyvyttömyys alkaa syödä minua jo kovasti. Tänäkin viikonloppuna hylkäsin kolme sinänsä hyvää sarjakuvaideaa, koska en saanut kehitettyä niistä mitään piirtämisen arvoista. Mutta ne on talletettu, ehkä niistä joskus syntyy jotain — vaikka sitten 22 vuoden päästä.
Tämä on ihan paras.
Huippu! Kauan on käsikirjoitus odotuttanut.
😀 😀 😀 Mikä piristys aamuuni! Ihan loistavaa. Tykkäsin. <3