Sarjakuvan ilmeisestä kriittisyydestä huolimatta muistutettakoon kuitenkin kaikkia, että poliittisesti olen hyvinkin vasemmalta, vaikka Suomen vasemmistopuolueita halveksinkin suurin piirtein yhtä paljon kuin oikeistoa ja keskustaa. Vaikka ajatus köyhyydestä nyky-Suomessa onkin ainoastaan naurettava, olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ihmisen elämänhallintakyvyt ovat syystä tai toisesta vahingoittuneet niin, että hän ei pysty elättämään itseään varallisuudellaan, yhteiskunnan tulee pitää heistä huolta — ja etenkin heidän lapsistaan.

Tämä oli siis se sarjakuva, jonka tarkoitus on kertoa lukijoilleni, että olen ostamassa uutta tietokonetta. Ehkäpä siis jo lähiviikkoina voin saattaa sarjakuviani sen näköisiksi, että niitä kehtaan itsekin katsoa.

Mietin pitkään, olisiko tuohon Intian-kuvaan pitänyt tuossa pistää joku johdantoteksti, että ihmiset osaisivat tulkita sen Intiaksi ilman minun henkilöhistorian tuntemistakin, mutta ajattelin sitten, että eipä sillä ole mitään väliä mihin ihmiset tämän (fiktiivisen) tapahtuman päässään sijoittavat. Ja kyllähän siinä rupioista kuitenkin puhutaan — ja minulla on vuosi sitten hajonnut puhelimeni korvalla.