Oho. Nyt se loppui.
Onpa vähän tyhjä olo.
Mitäs nyt?
Hauskaa joulua kuitenkin kaikille lukijoilleni, ja pysykäähän lukijoina vaikka joulukalenteri poistuukin. Ensi viikon tiistaina tänne tulee vuoden 2004 joulukuussa piirtämäni joulupukkisarjakuva, ja sen jälkeen jatkamme pöytälaatikkoani siitä mihin marraskuun lopulla jäimme.
Vaikka joulukalenterin piirtäminen onkin ollut raskasta, työlästä ja kuluttavaa, enkä tällaiseen projektiin ihan heti aio itseäni uudelleen sitoa, kyllä tästä on kuitenkin jäänyt sellainen maku että 1) vesivärejä on pakko käyttää jatkossakin, ja 2) tällaisen blogihenkisemmän sarjakuvan piirtäminen on kivaa! Eli jotain vastaavaa tulen varmasti jatkossakin tekemään, ja luultavasti nekin tulevat tänne Katvealueelle ainakin jossain välissä.
Mutta toistan, hauskaa joulua kaikille! Kiitos että olette lukeneet kalenteriani, kiitos että olette lukeneet muitakin sarjakuviani, ja — niin — viettäkää onnellinen ja rauhallinen joulu.
Ja tulkaa tiistaina takaisin.
Kiitokset oikein hienosta kalenterista ja hyvää joulua!
Kiitos Kimmo joulukalenterista! Se olikin ainoa, mikä miulla tänä vuonna oli, ja tästäkin kuulin vasta kuun puolivälissä. Oikein hieno kalenteri, vaikka paperitehtaiden punainen hehkunta on kyllä itselleni tuonut aina mieleen enemmän jonkinlaisen infernon kuin jouluvalaistuksen. 😀 Mutta ei siitä sen enempää, kiitos ja hyvää joulua!
Hyvää joulua sinulle. Loppuruutu oli melkoinen ja joulukalenterikin kaunis kauttaaltaan. Toivon, että porkkanalaatikko ja riisipuuro maistuvat. Tiedäthän, että niitä ei syödä sitten yhtä aikaa ja Tonttujen jouluyötä ei saa laulaa ilman tanssia?
Kiitos joulukalenterista. Viimeiset kaksi luukkua pääsin tarkistamaan vasta nyt, mutta oli kyllä kiva tätä seurailla.
Viimeinen kuva oli loistava päätös joulukalenterille. Monin tavoin, sillä se jotenkin koostaa koko kalenterin matkan kohti joulua. Tai Kimmon matkan.
Olen nyt ladannut tata sarjakuvaa reilun tunnin, ja Kimmon vieressa lentavan lumiukon jalat jo nakyy. Ilmeisesti se on se viimeinen ruutu.
Ja kylla se joulu ilman joulua on ihan hyva ratkaisu sekin.
Aw. Poika ja Lumiukko.
Moipsis!
Oon ehkä nuorin joka tätä luki! Olen 11v. ja tää on ihan paras!
I <3 CRISMAS! <3 😉