Lueskelinpas taas ala-asteen kouluainevihkojani lävitse, ja täytyy sanoa, että kirjoittajana olen ollut parhaimmillani nimenomaan tuolloin kahdeksanvuotiaana. Aiemmat kirjoitukseni ovat täynnä itse keksittyjä sanoja, jotka eivät tarkoita yhtään mitään, ja kolmannelta luokalta lähtien kirjoitukseni ovat sivukaupalla venyviä tarinoita täynnä viittauksia juttuihin joita yhdeksänvuotias pikku-Kimmo on pitänyt huippujännittävinä. Toisin sanoen ne ovat aika puuduttavaa luettavaa. Mutta nämä talvella 1988 – 1989 kirjoitetut eepokset ovat aika oivaltavia ja kekseliäitä. En minä enää pysty näin hienoon tarinankerrontaan.
Aiemminhan olen samasta äidinkielenvihkosta piirtänyt sarjakuvaksi jo tarinan Eläinten XX kilpailut, joka tietysti täysin absurdissa surrealismissaan on huomattavasti kekseliäämpi ja hauskempi kertomus kuin tämä. Tämän pariin minut houkutteli kuitenkin ennen kaikkea sarjakuvassa jo valmiiksi ollut kuvitus, jonka nyt liitinkin heti sarjakuvan alkuun. Selvästi olin tahtonut, että tarinasta joskus vielä kehittäisin sarjakuvan. Vaikka sitten 25 vuotta myöhemmin.
Täytyyhän tätä kommentoida kun voi itse repiä tästä huumoria. On sarjakuvavaikutteita. Tunsitko kahdeksanvuotiaana ketään Tuulia jonka varalta nuo huolelliset Mr.-merkinnät on tajuttu lisätä vai oliko hauistelu vain miehinen ominaisuus? 🙂 Eläinten XX kilpailut on silti paras. Vaikka kyllä “Enempää kepposia en kerro” on legenda-ainesta
Itse asiassa luulen, että minulla ei ollut tätä kirjoittaessani käynyt mielessäkään, että tarinoideni päähenkilöt voisivat olla mitään muuta kuin miehiä (siitä puhumattakaan, että olisin tiennyt englanninkielisiä lyhenteitä neideille tai rouville).
Samoin, jos luet tarkkaavaisesti Katvealueen arkistoa alkupäästä läpi, niin huomaat, että ensimmäinen sarjakuva jossa edes esiintyy nainen on piirretty 21-vuotiaana, ja säännöllisesti naisia alkaa olla merkittävissä rooleissa vasta 25-vuotiaana piirretyistä sarjakuvista eteenpäin. Lapsena ja nuorena jotenkin kummallisesti häpesin naishahmojen kirjoittamista ja piirtämistä, enkä oikein osaa selittää miksi, ja tuskin olisin osannut silloinkaan.
Ja luultavasti mikäli olisin jonkun Tuuli-nimisen tytön 8-vuotiaana tuntenut, niin en olisi tähän aiheeseen koskenut pitkällä tikullakaan, koska se olisi nolostuttanut minua liikaa. Otsikko on kuitenkin mitä ilmeisimmin opettajan antama, kuten myös mahdollisesti pari ensimmäistä virkettä.